Annan itseni tuntea

Pienestä pitäen minulle sanottiin ja näytettiin kuinka minun ei kuulu tuntea näin tai noin. Kuinka minun kuuluu kontrolloida tunteitani, näyttää vain ja ainoastaan hyvät puolet, mutta huonot puolet pitää piilottaa, vaientaa tai purkaa siihen läheiseen ihmiseen joka kestää, välittää sekä rakastaa sinua siitäkin huolimatta. Useimmiten tää tyyppi on joko aviomies/nainen, isä, äiti, veli, sisko, paras ystävä tai joku muu oikeasti läheinen ja rakas ihminen. Ne kun tietää sydämessään, ettei toinen oikeasti tarkoita sitä mitä sanoo tai pyytää myöhemmin anteeksi. Näin ainakin tuntuu moni meistä luulevan, vaikka sen näkee aina kuinka toiseen sattuu, kuinka tämä herättää toisessa puolustusreaktion ja eikä toinen oikein ymmärrä mitä on tehnyt ansaitakseen tällaista kohtelua. Päivästä toiseen, viikosta toiseen, vuodesta toiseen…

Olen aina ollut erityisen herkkä tuntemaan tunteiden eri vivahteita itsessäni sekä muissa. Opinkin jo noin 3-vuotiaana kääntämään surun vihaksi. Tiedän nyt, että se on johtunut vain siitä, etten ole antanut itseni tuntea surua, joten se on muuttunut vihaksi. Viha kun on ollut kokemuksieni ja näkemäni mukaan tuon ikäisenä hyväksyttävämpää kuin suru. Tunteen on pakko tulla jollain tavalla ulos tai se jää varastoon jonnekkin, jolloin se todellakin muuttuu vaaralliseksi sekä itselleen että muille. Useimmiten se muuttuu sairaudeksi kehossasi, joka rajoittaa liikkumistasi ja elämääsi tai sitten se purkautuu ulospäin jollain vahingollisella tavalla. Sanoisin, että lähes kaikkien väkivaltaisten tekojen juuri on käsittelemättömät tunteet. 

Tämä tuo mielestäni kokonaisvaltaisen vastuun meille kaikille ihmisille omien tunteiden tuntemiseen, käsittelemiseen ja osoittamiseen. Ennen kuin kykenemme tähän, mielestäni kenenkään meidän ei kuuluisi hankkia lapsia. Kuinka näytät ja opetat lapsellesi asioita, joita et itse ikinä oppinut tai ole vielä korjannut sisäisessä pikkulapsessasi, joka on edelleen vahvasti mukanasi. Sisäisen lapseni kanssa olenkin tehnyt paljon yhteistöitä viimesen vuoden parin ajan, koska vain sillä tavalla voin oikeasti voida hyvin, ottaa vastuun itsestäni ja toiminnastani, antaa ja vastaanottaa rakkautta, kokea yhteenkuuluvuutta muiden ihmisten kanssa ja lopulta olla vielä kykeneväinen toteuttamaan sekä vastaanottamaan kaikki unelmani! 

Olen kirjoittanut kirjeitä itselleni, äidilleni, isälleni, veljelleni, vanhoille ystävilleni ja ihastuksilleni. En ole antanut näitä kirjeitä eteenpäin, mutta mun tunteet ja kokemukset on tullut nähdyksi, kuulluksi ja olen vapauttanut pikkuhiljaa niitä tunteita mitä en pienenä pystynyt syystä tai toisesta käsittelemään. En etsi tällä tavalla syyllisiä vaan haluan vain vapautua. Vapautua vanhasta, jotta on tilaa uudelle. Jos kädet on täynnä vanhoja tunteita, niin miten ihmeessä voin muka tuntea jotain uutta ja jännittävää? Enkä tee tästä itselleni monimutkasta ja yritä tehdä tätä tietyllä tavalla, vaan annan sanojen vaan tulla. Otan kynän ja paperin tai läppärin ja annan itselleni luvan sanoa toiselle mitä ikinä tahdonkin. Useimmiten kerron kuinka minusta on tuntunut. 

Tiedän, että aina kun parannan itseäni niin parannan myös muita kollektiivisella tasolla.  Nämä kirjoitukset mitä oon jakanut teille on myös osa tätä parannusta itsessäni sekä teissä. On ollut aivan mielettömän tärkeää ja ihanaa saada teiltä yksityisviestejä, joissa jaatte ajatuksianne ja kokemuksianne. Teidän kommentit rohkaisee mua jatkamaan tätä, koska ei tää todellakaan oo aina helppoa, mutta lupaan jatkossakin tehdä parhaani löytää sanoja asioille, jotka kuuluvat ihmisyyteen. En ole kuitenkaan täydellinen eikä minun tarvitse olla. Kirjoitusvirheitä löytyy varmasti, sekotan puhekieltä kirjakielen kanssa enkä ole asiantuntija missään.

Olen sielu ihmiskehossa, joka kertoo kokemuksistaan käyttäen eri välineitä. 

Paljon rakkautta minulta sinulle.

-Arez

Ps. Alan Watts on erittäin viisas mies.
Suosittelisin jokaista teistä kuuntelemaan tämän videon. 

Using Format