Annan itseni tuntea

Pienestä pitäen minulle sanottiin ja näytettiin kuinka minun ei kuulu tuntea näin tai noin. Kuinka minun kuuluu kontrolloida tunteitani, näyttää vain ja ainoastaan hyvät puolet, mutta huonot puolet pitää piilottaa, vaientaa tai purkaa siihen läheiseen ihmiseen joka kestää, välittää sekä rakastaa sinua siitäkin huolimatta. Useimmiten tää tyyppi on joko aviomies/nainen, isä, äiti, veli, sisko, paras ystävä tai joku muu oikeasti läheinen ja rakas ihminen. Ne kun tietää sydämessään, ettei toinen oikeasti tarkoita sitä mitä sanoo tai pyytää myöhemmin anteeksi. Näin ainakin tuntuu moni meistä luulevan, vaikka sen näkee aina kuinka toiseen sattuu, kuinka tämä herättää toisessa puolustusreaktion ja eikä toinen oikein ymmärrä mitä on tehnyt ansaitakseen tällaista kohtelua. Päivästä toiseen, viikosta toiseen, vuodesta toiseen…

Olen aina ollut erityisen herkkä tuntemaan tunteiden eri vivahteita itsessäni sekä muissa. Opinkin jo noin 3-vuotiaana kääntämään surun vihaksi. Tiedän nyt, että se on johtunut vain siitä, etten ole antanut itseni tuntea surua, joten se on muuttunut vihaksi. Viha kun on ollut kokemuksieni ja näkemäni mukaan tuon ikäisenä hyväksyttävämpää kuin suru. Tunteen on pakko tulla jollain tavalla ulos tai se jää varastoon jonnekkin, jolloin se todellakin muuttuu vaaralliseksi sekä itselleen että muille. Useimmiten se muuttuu sairaudeksi kehossasi, joka rajoittaa liikkumistasi ja elämääsi tai sitten se purkautuu ulospäin jollain vahingollisella tavalla. Sanoisin, että lähes kaikkien väkivaltaisten tekojen juuri on käsittelemättömät tunteet. 

Tämä tuo mielestäni kokonaisvaltaisen vastuun meille kaikille ihmisille omien tunteiden tuntemiseen, käsittelemiseen ja osoittamiseen. Ennen kuin kykenemme tähän, mielestäni kenenkään meidän ei kuuluisi hankkia lapsia. Kuinka näytät ja opetat lapsellesi asioita, joita et itse ikinä oppinut tai ole vielä korjannut sisäisessä pikkulapsessasi, joka on edelleen vahvasti mukanasi. Sisäisen lapseni kanssa olenkin tehnyt paljon yhteistöitä viimesen vuoden parin ajan, koska vain sillä tavalla voin oikeasti voida hyvin, ottaa vastuun itsestäni ja toiminnastani, antaa ja vastaanottaa rakkautta, kokea yhteenkuuluvuutta muiden ihmisten kanssa ja lopulta olla vielä kykeneväinen toteuttamaan sekä vastaanottamaan kaikki unelmani! 

Olen kirjoittanut kirjeitä itselleni, äidilleni, isälleni, veljelleni, vanhoille ystävilleni ja ihastuksilleni. En ole antanut näitä kirjeitä eteenpäin, mutta mun tunteet ja kokemukset on tullut nähdyksi, kuulluksi ja olen vapauttanut pikkuhiljaa niitä tunteita mitä en pienenä pystynyt syystä tai toisesta käsittelemään. En etsi tällä tavalla syyllisiä vaan haluan vain vapautua. Vapautua vanhasta, jotta on tilaa uudelle. Jos kädet on täynnä vanhoja tunteita, niin miten ihmeessä voin muka tuntea jotain uutta ja jännittävää? Enkä tee tästä itselleni monimutkasta ja yritä tehdä tätä tietyllä tavalla, vaan annan sanojen vaan tulla. Otan kynän ja paperin tai läppärin ja annan itselleni luvan sanoa toiselle mitä ikinä tahdonkin. Useimmiten kerron kuinka minusta on tuntunut. 

Tiedän, että aina kun parannan itseäni niin parannan myös muita kollektiivisella tasolla.  Nämä kirjoitukset mitä oon jakanut teille on myös osa tätä parannusta itsessäni sekä teissä. On ollut aivan mielettömän tärkeää ja ihanaa saada teiltä yksityisviestejä, joissa jaatte ajatuksianne ja kokemuksianne. Teidän kommentit rohkaisee mua jatkamaan tätä, koska ei tää todellakaan oo aina helppoa, mutta lupaan jatkossakin tehdä parhaani löytää sanoja asioille, jotka kuuluvat ihmisyyteen. En ole kuitenkaan täydellinen eikä minun tarvitse olla. Kirjoitusvirheitä löytyy varmasti, sekotan puhekieltä kirjakielen kanssa enkä ole asiantuntija missään.

Olen sielu ihmiskehossa, joka kertoo kokemuksistaan käyttäen eri välineitä. 

Paljon rakkautta minulta sinulle.

-Arez

Ps. Alan Watts on erittäin viisas mies.
Suosittelisin jokaista teistä kuuntelemaan tämän videon. 


9 movie recommendations

I just love movies. Period.
I can easily spend days just watching movies & short films and be at awe.
I can still remember so vividly the first time I went to the movies in Hämeenlinna. I was maybe 6-7 years old and the movie was the cartoon version of The Jungle Book. I remember the excitement that I had about going in to a big dark room where we’d watch a movie in silence and eat goodies, how fun! The movie theatre took me to a whole new world and I’ve never found anything like it. I can also remember how I dressed up as a grown woman would dress up according to my 14 year old mind. Which meant a skirt, a white shirt, a blazer and my mom’s glasses so I would look as if I was above 16 years old so I could see The Passion of the Christ. That cracks me up real good but the movie made me cry for about 3 hours. Funny how I never saw real effort to get into any bars before I was 18, but for the movies, anything darling anything!

We all know how sometimes we just don’t know what movie to watch next. So I thought it would be just fun to share some of the movies I’ve seen recently and feel like they’re worth recommending. Hope you find something to watch for this weekend! 

1. Donnie Darko
This one was my favourite movie for a looong time after it came out. I watched it again a few months ago and I gotta say… Damn I’ve been a smart and super dark kid. It’s old, it’s weird, it’s a classic.

2. The Matrix
This. Just. Never. Gets. Old.
Plus I feel like I took the red pill a while ago and there really is no going back.

3. The Black Panther
Does this really need any words either? Okay, the costumes do need a big ass HELL YES!

4. Call Me By Your Name
One of the most beautiful movies I’ve ever seen. I can still hear the fire burning and that magical light hitting Timothée Chalament’s face at the very end of the movie.

5. Blue Is The Warmest Color
A french movie about a girl who falls in love with another girl for the first time. So beautifully made, the colors, the feelings, the language and the piercing eyes. Manifique! It made me feel like I was 16 again when I was questioning my sexuality. Well who am I kidding, that happened this year too!

6. I, Origins
When you can find romance, science, eyes, spirituality and adventure all in one package, I’m sold.

7. Red Sparrow
I’ve always been a fan of Jennifer Lawrence. And seeing her kick ass in an intellectual action movie, say no more, just gimme the popcorns and a big screen thanks!

8. Annie Hall
The awkwardness in this made me squirm but the honesty of someone being themselves at all times to one another made me also feel inspired and somewhat hopeful about my future love stories. 

9. Whiplash
This was so an inspiring and also a bit sad. Shows you how hard work pays off but an obsession can ruin everything.  

With love, Arez


Mitä puhumattomuus opetti minulle?

Jouduin olemaan puhumatta 3 päivää kurkkukipuni takia ja se opetti muutamia upeita asioita minulle. Haluisin jakaa näitä oivalluksia teidän kanssa myös, koska ne oli aika hienoja. Plus koska joudun edelleen ottamaan iisisti puhumisen kanssa ja päässä vaikka mitä jaettavaa, on vaan pakko kirjoittaa niistä muuten pää ei toimi kunnolla.  

- Tajusin ja näin vielä selkeämmin kuinka upeita ja rakastavia tyyppejä minun äitini ja veljeni ovatkaan. Miten ihanaa olikaan kuunnella heitä ilman, että mietin mitä itse sanoisin seuraavaksi. Se toi välillemme aivan uudenlaista vapautta ja tilaa. Heitä katsellessa ymmärsin myös selkeämmin mistä kuuntelu taitoni, puheliaisuuteni, malttamattomuuteni ja malttini tulevat. 

- Näin metsässä kaksi käärmettä, jotka opettivat minulle kuinka typerää on pelätä mitä muut miettivät minusta tai tekemisistäni kun en pelkää edes käärmeitä! Luonto siis kuulosti ja näytti entistä selkeämmältä.

- Päässäni olevat äänet hiljenivät huomattavasti kun ei tarvinnut vastata kenellekään mitään.
Ei tarvinnut selittää kenellekään mitään.

- Tajusin kuinka usein yritän antaa toiselle neuvojani, kokemuksiani, näkemyksiäni vaikka vain kuuntelu riittäisi. Ei tarvitse edes nyökkäillä tai elehtiä.

- Tajusin myös kuinka paljon itse laitan itselleni paineita yllä mainituista asioista vaikka tosiaankin usein toiselle pelkkä kuuntelu riittäisi.

- Pystyin olemaan enemmän läsnä tässä hetkessä.

- Ehkä minusta tulisikin vielä joskus hyvä psykologi/terapeutti, koska ihmismieli on mielestäni maapallon mielenkiintoisimpia asioita.

- Pelkästään elehtimällä pääsee jo niin pitkälle toisen kanssa.

- Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että täytämme tyhjyyttä/hiljaisuutta aivan liian helposti ja nopeasti. Mitä jos vaan oltaisiin siinä epämukavassa tai ihanassa hiljaisuudessa hieman pidempään? Mitä silloin tapahtuisi? Näkisimmeköhän toisen tai itsemme selkeämmin siinä tilanteessa? Pelkäämmekö me niin paljon sitä ettei tilanne ole kontrollissamme? Miksi oikein pelkäämme sitä? Mitä jos juurikin se tuo haluamaamme vapautta ja iloa mitä olemme etsineet?

- Pystyin olemaan rehellisempi itselleni kun en käyttänyt energiaani itseni, näkemyksieni tai ajatusteni selittämiseen.

-Pystyin antamaan muiden olemaan vapaammin omia itsejään. Haluni kontrolloida tilannetta oli poissa ja se tuntui aivan uskomattoman hyvältä sekä vapauttavalta!

- Maailma joka on täynnä tarinankertojia on rikkautta täynnä. Maailma joka on täynnä kuuntelijoita on rakkautta täynnä.

Näiden oivallusten myötä ajattelin pitää jatkossa aina kerran kuukaudessa päivän jolloin en puhu yhtään mitään. Jos ruudun toisella puolella on muita kiinnostuneita, voidaan pitää vaikkapa yhteinen hiljanen päivä ja jakaa oivalluksiamme toisillemme. Tiedän, että saman päivän yhteensovittaminen kaikille voi olla lähes mahdotonta, joten vain omien oivallusten jakaminen voisi myös tuoda lisää syvyyttä tähän hommaan.

Olen ihan varma, että me kaikki voimme oppia lisää itsestämme ja toisistamme tällä tavalla. Kerro jos innostuit tai jos sinulla on jo omia kokemuksia tästä. Olisi ihana kuulla!  Palataan tähän taas ensi kuussa! 

Kuvassa upea ja lahjakas Roza Ahmad

Rakkaudella, Arez

Using Format